Vertaistuki

Vertaistukiryhmään liittymisestä tai sellaisen perustamisesta yhdessä kollegoiden kanssa on paljon hyötyä psyykkisen ja tunnetason hyvinvointisi suojelemisessa. Kokemusten jakaminen, ongelmien vertailu ja ratkaisujen etsiminen yhdessä epämuodollisissa yhteyksissä varmistaa sen, että hyödyllistä tietoa jaetaan ja esimerkillisiä käytäntöjä vahvistetaan.

Voit myös harkita epävirallisiin ryhmiin (keskinäisen tuen ryhmät, verkostot) tai organisaatiosi perustamaan viralliseen ryhmään liittymistä. Kyseeseen voi tulla esimerkiksi edustajien tai sosiaalityöntekijöiden yhdistysten ryhmät. Monet ihmiset kokevat kiusallisena tietyistä asioista puhumisen läheisten työtovereiden kanssa. He saattavat huomata, että ongelmista puhuminen on helpompaa muiden asiantuntijoiden kanssa alueellisissa, kansallisissa tai ylikansallisissa tapaamisissa.

Muita vinkkejä tuen saamiseksi:

• Osallistu koulutuksiin, joissa on muitakin edustajia. Koulutukset ovat mahdollisuus luoda ja vahvistaa suhteita työtovereihin. Edustajien johdanto- tai orientaatiokurssit ovat tästä näkökulmasta katsottuna erittäin tärkeitä, ja niissä tulisi saavuttaa kaksi tavoitetta: tietojen ja taitojen hankkiminen sekä yhteyksien luominen muihin edustajiin
• Edistä sellaisia tapaamisia ja osallistu tapaamisiin, joissa kokeneet ja uudet edustajat jakavat kokemuksiaan ja käytäntöjään ja keskustelevat oleellisista haasteista. Kokenut edustaja voi myös toimia uuden edustajan valmentajana, joka toimii sekä oppaana että vertailukohtana.

Italia: Edustajien verkosto

Edustajien (alueelliset, kansalliset ja ylikansalliset) verkostot tarjoavat mahdollisuuden keskustella haasteista laajemmassa perspektiivissä. Veneton alueella on tuettu edustajien verkoston perustamista. Verkosto tarjoaa koulutusta ja tapaamisia mahdollisuutena jakaa tietoa ja kokemuksia ja vahvistaa keskinäisiä suhteita ja tukea. Tapaamisissa edustajia rohkaistaan tutustumaan toisiinsa ja luomaan työtovereiden välisiä suhteita. Yhteystietojen vaihtoon kannustetaan (esimerkiksi sähköpostilistat) ja myös illallisia järjestetään.

Alankomaat: Pienryhmissä työskenteleminen
Vuonna 2016 Nidos otti käyttöön järjestelmän, jossa työskennellään pienryhmissä. Edustajat työskentelevät kansallisessa toimistossa noin 15 hengen ryhmissä. Ryhmät koostuvat useammista pienistä ryhmistä, niin kutsutuista ”ydinryhmistä”. Pienryhmissä on 6-8 edustajaa. Ryhmien pienellä koolla pyritään varmistamaan yhteenkuuluvuuden ja jaetun vastuun kokemuksen muodostuminen, mutta myös takaamaan tehokkuus ja vaikuttavuus. Mitä suurempi ryhmä on, sitä vähemmän jäsenet kokevat olevansa vastuussa ja osa tiimiä.

Pienryhmän jäsenet ovat velvollisia:

• Nimeämään vastuu tapauksesta tietylle ryhmän jäsenelle (siten, että työtaakka jakautuu tasapainoisesti ja jäsenten hyvinvointi huomioiden)
• Keskustelemaan turvallisuusarvioiden tuloksista
• Valmistelemaan tärkeitä päätöksiä
• Varmistamaan seurannan jatkuvuus yksittäisten edustajien tapauksissa
• Arvioimaan turvallisuusriskejä ja reflektoimaan sattuneita tapauksia
• Hyväksymään haavoittuvan lapsen huoltosuunnitelma digitaalisessa järjestelmässä
• Järjestämään edustajien saatavuus ja koordinoimaan lomansa siten, että poissaolon ajaksi löytyy aina sijainen
• Suoriutumaan työstä sille määritetyn viitekehyksen osoittamalla tavalla
• Toimeenpanemaan uusia käytäntöjä
• Osallistumaan auditoinnin toteuttamiseen
• Toimimaan yhteistyössä pienryhmän sisällä ja varmistamaan ryhmän toimivuus
• Keskustelemaan pienryhmän ja sen jäsenten tärkeydestä.

Pienryhmän jäsenten odotetaan arvioivan toistensa työtä kriittisesti. Heidän tulee antaa muille ryhmän jäsenille selkeää kohdennettua palautetta, joka perustuu ammatillisen käytöksen mittareihin, Nidoksella käytössä oleviin sopimuksiin ja käytäntöihin, Nidoksen työntekijöiden asemaa koskeviin säädöksiin, lastensuojelun ohjeisiin ja ammatillisten normien koodistoon.

Nidoksen käyttäytymistieteellisen ja lakiyksiköiden psykologien ja laillisten neuvonantajien kaltaisilta asiantuntijoilta pyydetään apua tarvittaessa. Tietyissä tärkeissä päätöksissä psykologin, laillisen neuvonantajan tai muun asiantuntijan konsultoiminen on pakollista. Tällainen päätös voi esimerkiksi olla reagointi turvattomuuden merkkeihin tai kun pohditaan lapsen siirtämistä toiseen vastaanottopaikkaan lapsen kehitykseen liittyvien huolten johdosta.