Lapsiystävällinen vuorovaikutus

Suurin osa ihmisistä puhuu lasten kanssa joka päivä. Erityisesti lasten kanssa työskenteleville ammattilaisille se on perustavanlaatuista toimintaa.

Lapsen osallistumisen lisäämiseksi edustajan olisi autettava lasta muodostamaan omia näkemyksiä antamalla lapselle riittävästi tietoa kaikista olennaisista asioista lapsen ikä ja kehitysaste huomioon ottaen. Tieto olisi annettava lapselle sopivalla tavalla. Jotta tiedottaminen olisi tehokasta, se olisi olosuhteista riippuen tehtävä suullisesti ja/tai kirjallisesti ja sellaisella kielellä, jota lapsi ymmärtää, lapsen ikä ja kehitysaste huomioon ottaen. Edustajan olisi varmistettava, että lapsi ymmärtää tiedon ja pystyy muistamaan sen¹

Epämuodollinen ilmapiiri on myös avuksi. Monille pakolaislapsista on opetettu, että vanhempaa ihmistä ei saa katsoa silmiin, koska se on epäkohteliasta. Siksi voi olla hyvä ajatus keskustella yksin tulleen lapsen kanssa esimerkiksi kävelyn lomassa, auton kyydissä tai jotain peliä pelaten sen sijaan, että vain istuisitte toisianne vastapäätä.

Tietoa

Trauman laukaisseesta tapahtumasta puhumisen riskit

Yksin tulleen lapsen menneisyydestä puhuminen saattaa palauttaa traumaattisia muistoja lapsen mieleen sekä aiheuttaa stressiä ja surua. Älä siis tiedustele lapselta hänen traumaattisista kokemuksistaan. Odota sen sijaan, että lapsi ottaa ne itse puheeksi. Älä myöskään esitä kysymyksiä, kun lapsi alkaa puhua kokemuksistaan. Lapsen tulee saada itse päättää, mistä asioista haluaa kanssasi puhua.

Useat satunnaistetut vertailututkimukset osoittavat, että trauman laukaisseesta tapahtumasta puhumisella ei yleensä ole positiivista vaikutusta, vaan se saattaa olla jopa vahingollista ja pahentaa traumaperäisen stressihäiriön oireilua. Jongedijkin (2010) mukaan trauman luonnollinen käsittely saattaa häiriintyä, jos traumaperäisistä stressireaktioista annettu tieto laukaisee lapsessa uuden stressireaktion. Jongedijk antaa neuvoja traumaattisen tapahtuman jälkeiseen hoitoon, joka perustuu useimmiten stimuloivaan sosiaaliseen tukeen, sosiaaliseen toimintaan ja rentoutukseen, henkilön tarpeiden kohtaamiseen, tunteiden ja ajatuksen tiedustelemiseen, epärealistisista ajatuksista ja tunteista puhumiseen, kannustavaan vertaistukeen sekä tapahtumista puhumiseen toisten kanssa².

Koulutus ja työkalut

Työkalu: Kuunteletko minua? Vuorovaikutus 4-12-vuotiaiden lasten kanssa

Lisätietoa lasten kanssa keskustelemisesta löytyy julkaisusta Are you listening to me? Communicating with children from four to twelve years old. (kirjoittaja: Martine F. Delfos; kustajantaja: SWP; Amsterdam. 2001). Julkaisu tarkastelee muun muassa sitä, kuinka saada lapsi kertomaan, mitä hänen mielessään liikkuu, ja kuinka arvioida lapsen henkistä ikää. Martine F. Delfos on hollantilainen psykologi ja psykoterapeutti, joka on erikoistunut useita traumaattisia tapahtumia kokeneiden lasten ja aikuisten kanssa työskentelemiseen. Hän työskentelee lasten hyvinvoinnin parissa ja opettaa psykologeja, lääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä ja lastenkotien ohjaajia.

Työkalu: Tietoa ja esimerkkejä yksin tulleiden lasten kuulustelemisesta

CONNECT-hanke (2014) on kehittänyt työkalun ”Standards to ensure that unaccompanied migrant children are able to fully participate” kaikkien oikeusmenettelyissä mukana olevien toimijoiden avuksi. Työkalu sisältää normeja yksin tulleiden lasten kuulustelemiseen. Lisäksi se sisältää esimerkkejä huomionarvoisista käytännöistä. Työkalu on saatavilla täällä.

Esimerkkikäytäntöjä

Alankomaat

Vuodesta 2016 alkaen Nidoksen edustajat ovat voineet käyttää kulttuurivälittäjiä apunaan varmistaakseen ymmärtävänsä ja parantaakseen vuorovaikutusta lapsen kanssa. Edustajien kokemukset ovat olleet positiivisia, ja Nidos kehittelee parhaillaan kulttuurivälittäjien koulutusohjelmaa, joka tulee olemaan valmis vuonna 2019.